Nimettömän beachfutaajan terveiset

26.1.2016

Kesäkuu tule jo! Ei, en odota juhannusta… vaan sitä edeltävä viikonloppu on paljon mielenkiintoisempi! Miksi siis odotan aina yhtä paljon Kalajoen beachfutisturnausta? Onkohan siitä tullut jo vuoden kohokohta tai ainakin yksi niistä?

Kalajoellahan pelataan jokavuotinen beachfutisturnaus, mutta en sinne silti mitalin perässä lähde. Kaveriporukka, urheilullinen ja rento ympäristö sekä innostava laji ovat vetovoimatekijöitä. Koska Kalajoelle ei kukaan suinkaan yksin lähde, täytyy joukkue ja seura olla viihdyttäviä, jotta sen kanssa muutaman päivän tiiviisti jaksaa painaa. Ja sehän jos jokin on avainasemassa eli yhteisöllisyys ja joukkuehenki.

Minä ja 11 muuta pelaajaa lähdetään ensi kesänä kolmatta kertaa yhdessä pelaamaan ja pitämään hauskaa Kalajoen hiekkasärkille. Pelaajat ovat valmiita lähtemään mukaan tapahtumaan vaikka olisivatkin loukkaantuneina eivätkä pystyisi itse peleihin osallistumaan. Jaa… mutta mistä tämä kertoo? Hienosti järjestetty tapahtuma sekä meidän oma ihana, kultainen ja monipuolinen joukkue, joka koostuu eri yksilöistä, jotka yhdessä ovat onnistuneet luomaan sen… värikkään, palkitsevan… joukkueen täydellisen!

Noin parin kymmenen vuoden joukkueurheilutaustan jälkeen ei ole itsestään selvää, että joukkue menestyy ja siinä jokainen viihtyy. Joukkuehenki on kaiken ydin. Jokainen yksilö vaikuttaa joukkuehenkeen omilla tavoillaan ja lopputulos on parhaillaan kaikkia palveleva, kannustava ja jopa koukuttava. Kun jokainen yksilö toimii muita kunnioittaen, sopivasti omaa etua ajatellein mutta pääasiassa muiden parhaaksi, on joukkueessa helppo olla. Tällaiset turnaukset ovat hienoja mahdollisuuksia, niitä ainoita tapahtumia vuodessa, jolloin päästään kokoontumaan yhteen. Älkää ikinä lopettako järjestämistä!

Kerran hiihtoretkellä iskä kysyi, onko ihminen luonnostaan hyvä vai paha. Vastaushan on, ettei se ole kumpaakaan. Vasta ympäristö muokkaa meitä. Joukkueeni pelaajat toimivat siis omien opittujen tapojen mukaisesti, mutta joutuvat mahdollisesti soveltamaan ja muokkaamaan tapojaan porukassa ja ennen kaikkea pääsevät hyödyntämään niitä, tuomaan sosiaaliset taidot esille ja yhdistämään ne, jolloin kaikki hyötyvät.

Paras pelaaja on kuitenkin se, joka saa muut loistamaan eli joukkue voi koostua pelkästään parhaista pelaajista. Tässä ihannetilassa joukkue on pidättelemätön. Se antaa paljon ja vastalahjana se myös saavuttaa eniten ja pärjää niin myötä - kuin vastoinkäymisissä. Meidän joukkueessa parasta pelaajaa onkin turha palkita. Se ei voi olla eniten maaleja tehnyt, koska mitenkäs sitten syöttäjät ja heille syöttäneet pelaajat? Maalivahdilla on taas oma erikoisempi roolinsa. Yhtä joukkuehengen luojaa tai pelimatkojen järjestäjää on myös turha palkita, koska eihän hekään joukkueen eteen töitä tekisi ellei kaikkien yhdessä luoma pieni perheyhteisö heitä motivoisi. Jatkoaikamaalin tekijää en myöskään haluaisi palkita, sillä hänkin tekee maalin vain, koska haluaa sitä niin paljon koko joukkueen puolesta.

Haluaisin kiittää tällä viestillä keskellä kiireistä viikkoa kaikkia joukkuekavereitani tasapuolisesti mukanaolosta, menneistä turnauksista ja jo etukäteen tulevista kokemuksista. Myös turnauksen järjestäjille kiitos ja jatkakaa samaan malliin! Sen enempää nimiä tai joukkuetta mainitsematta; olen puhunut. Kerätkää muutkin joukkue kasaan ja lähtekää särkille! Ehkä yllätte samoihin tunteisiin!

"Nimetön beachfutaaja"